Aikamatkan manifesti.txt

HUOMAA uusi oppiminen ja koulu

Oppiminen on yhtä vanhaa kuin ihminenkin. Elämästä ja työstä erottunut koulu on vain kadottanut sen opetuksiinsa. Oppimista ei voi estää, sitä voi korkeintaan vaikeuttaa tai vahvistaa. Onkin oivallettava, että oppimisen tunnustamisella päästään oppimiseen luottamiseen.

Siis luota, älä kontrolloi.

Oppiminen on läsnä lapsessa, nuoressa ja aikuisessa. Sen valloilleen päästämiseen tarvitaan yksinkertaisesti rohkeutta luottaa oppimiseen. Luottamus synnyttää aitoa ja kohtaavaa vuorovaikutusta. Kuuntele, kerro, yritä ymmärtää, kysy, jaa omat kokemuksesi ja tietosi, ole yhdessä ja läsnä. Keskusteluissa ja yhdessä tekemisissä käsitämme tiedot ja taidot itsellemme omiksi.

Siis keskustele ja kohtaa, älä esitelmöi ja opeta.

Luottamus tiivistyy keskusteluiksi ja niistä tekeytyy tuloksia. Ne ovat ihmisten omia ja yhteisiä. Ne ovat väliaikaisia, ne uusiutuvat, koostuvat uudestaan erilaisina. Ne ovat luonteeltaan kollaaseja, erillisten yhdentymiä. Niitä voidaan kutsua oppimateriaaleiksi, mutta sellaisina ne ovat avoimia, kaikkien käytössä.

Innostu ja suostu kollaasien tuottajaksi ja näkijäksi Se on taidetta, luovuutta.

Luottamus, keskustelu ja kollaasi ovat oppimisen ja koulun perustukset. Ne tekevät todeksi vertaisuuden. Olemme jokainen erityistä, mutta kukaan ei ole sen erityisempi kuin joku toinen, vertainen.

Luota vertaisiisi: keskustelkaa ja luokaa kollaaseja.

Suomalainen koulukeskustelu on ollut täynnä sisäistä negatiivisuutta, ahdistusta ja vanhan kontrollivallan kaipausta. Maailmaa eletään eteenpäin. Opettajan oma mieliala ja asenne välittyvät oppijoille ja koko koulun toimintakulttuuriin. Luo asenneilmastoa sellaiseksi, että se avaa ja antaa voimaa, innostaa myös opettajia oppijoiksi.

Ole läsnä, ihmisenä, oppijana, osallisena Mahdollista oppijalle osallisuus.

Vertaisuutta arvostava ja tukeva, luottamuksen, keskustelun, kollaasin sekä läsnäolon ja osallisuuden koulu voi syntyä tavallisten koulujen ja oppilaitosten

siipeen tai yhdellä nurkalla olevaan tilaan, johon voi kuka tahansa tulla olemaan ja oppimaan sitä, mikä hänelle on tärkeää. Oppijan pitää voida olla oman oppimisensa omistaja.

Lapsi, nuori ja aikuinen määrittelee innostuksellaan ja kiinnostuksellaan, mitä hän haluaa oppia. Tätä tilaa voi kutsua - vertailun vuoksi - hubiksi tai studioksi, mutta nimi sinänsä ei ole tärkeätä. Olennaista on, että tuossa tilassa ovat fyysiset ja tekniset varustukset etsiä, harjoitella ja kokeilla. Eikä vain varusteita, vaan myös oikeita ihmisiä, jotka auttavat pyydettäessa ja huomatessaan avun tarpeen. Ja tietysti tässä tilassa on kavereita, jotka ovat oman uteliaisuutensa ja luovuutensa äärellä samaan aikaan minun ja sinun kanssa. Oppiminen ei rajoitu vain tähän tilaan, vaan yhteydet ovat avoinna ja käytössä koko maailman kanssa.

Tällaisesta "hubista" toimintamalli voisi laajeta koskemaan koko koulua tai oppilaitosta, ja lopulta koko yhteiskuntaa.

Haluamme suunnata verovaramme tällaisten tilojen synnyttämiseen ja ylläpitämiseen. Silloin uusi oppiminen ja koulu tekeytyisivät sulassa sovussa vanhan rinnalla ja sisällä. Yksinkertaista, eikö totta!